Kevätjuhlien takia hukassa oli kovin vähän väkeä. Aihkin etsintä oli laavun takaisen metsän läpi rinnettä ylös hakkuuaukiolle - piece of cake. Harkat eivät kestäneet kaikkineenkaan kauaa ja niitten jälkeen lähdettiin Unan ja sen emännän kanssa vielä vähän kävelemään, tietä eteenpäin, metsän kautta kiertäen linjalle. Koirat juoksentelivat ympärillä ja tulivat aina kun niitä kutsuttiin. Aivan linjan loppupäähän tullessamme Aihki ja Una ryntäsivät hakkuuaukean laidasta metsään, josta melkein heti alkoi kuulua molempien koirien haukkua. Hetken päästä koirat tulivat metsästä ja niitten perässä keskelle tietä ilmestyi kolmaskin otus. Aihki jäi muutaman metrin päähän tuijottamaan sitä, Una haukkui vähän Aihkin takana. Hetkeksi mykistyimme, kunnen sanoimme toisillemme lähes yhtä aikaa: Mäyrä! Se oli yllättävän iso eläin, ja seisoi paikoillaan keskellä tietä, noin 20 metrin päässä meistä. Aloimme huutaa koiria, jotka eivät hievahtaneetkaan, mutta mäyrä pelästyi ja pakeni takaisin metsään. Koirat tulivat hidastellen ja taakseen katsoen, mutta lopulta tulivat. Kun ohitimme saman kohdan koirat hihnassa, Aihki yritti vielä väkisin tempoa itsensä metsään, hullunkiilto silmissään.

Vain vähää aiemmin olin juuri siitä kohdasta mennyt Viiville maalimieheksi ja makaillut kaikessa rauhassa mättään juuressa.