Tämä ei oikeastaan ole koulutusta vaan päinvastaista. Aihki karkasi aamlenkillä isännältä juoksunartun perään. Kun se oli ollut kadoksissa kolme varttia, emäntäkin jo lähti autolla etsimään se metsikön toiselta puolelta, mistä se oli lähtenyt, Yhden talon pihassa lumitöissä ollut mies huusi, että onko koira kadoksissa. Sanoin että on. Lapinporokoirako? mies kysyi. Oli käynyt vähän aiemmin pihassa mutta kun ei ollut puhelinnumeroa kaulassa. Oli lähtenyt jatkamaan matkaa, poispäinn kotoa ja katoamispaikaltaan. Isäntä kuljeskeli edestakaisin siinä metsikössä, josta oli lähtenyt. Ei näkynyt Aihkia. Lopulta päätettiin, että lähden autolla etsimään lähempää kotia. Karkumatkan alkamiesta oli puolitoista tuntia ja siitä kun se oli nähty, puoli tuntia. Katoamispaikalta kotiin on noin kolme kilometriä, metsikön ja peltoaukeamn poikki ja muutaman tien yli. Päätin käydä kotiovella ennen peltoaukealle vievien teiden tarkistamista. Ja siinä se oli, kotiovella, korvat littanassa ja peräpää pyörien kuin helikopteri.

Kyllä sen reitit sitten päättelemällä selvisivät. Se oli selvästi kiertänyt metsän läpi menevää polkua kauempana olevalle maantielle, siitä vähän matkaa kotia påin (siihen missä se oli nähty) ja lopulta palannut samaa reittiä lähtöpaikalleen. Sen on alunperin täytynyt lähteä eri polkua kuin isäntä oli olettanut, joten he eivät kohdanneet, koska isäntä odotteli kauempana polulla. Metsikössä risteilee useita polkuja useisiin suuntiin, eikä koiran jälkien seuraaminen ole helppoa kun polut ovat kovin suosittuja ulkoilutuspaikkoja. Isännän hajuakaan ei siinä lähtöpaikassa enää tainnut olla, joten Aihki todennäköisesti päätteli, että nyt eivät asiat ole oikein ja lähti kotiin.