On Aihkia kouluteltu aina välillä. Tokokisat lähestyvät ja yritetään saada kadonneet liikkeet haltuun. Sunnuntaine käytiin tokomölleissä ja saatiin jus ja just ykköstulos. Aihki kehitteli taas aivan uudenlaisia tokotemppuja. Luoksetulon pysäytyksessä meni maahan (!),noutokapulan luovutuksessa jäi eteen kulmittain, hypyssä ryhtyi haistelemaan maata ja istui vasta toisella käskyllä, koukokäskyissä nousi istumaan vasta toisella kierroksella. Muut liikkeet menivät sentään jotenkuten, paikallamakuu suorastaan voittajaluokan ajan täysin moitteettomasti, ja kun Aihki oli luokan ainoa osallistuja, luokkavoittoa ei ollut kovin vaikea saavuttaa  :)

Kaukokäskyt ovat edelleen sattumanvaraisia. Joskus tekee oikein hyvin, toisinaan taas aloittaa taivaalla kulkevien pilvien katselun heti kun siirryn eteen. Luoksetulon pysäytys onnistuu hyvin joka kolmas kerta, kahdella muulla etenee aivan liikaa. Hyppyä ja noutoa on harjoiteltu kerran, pari, joten ne otetaan sitten riskillä. Niissä sillä on yleensä joko täydellinen liike, tai sitten ei juuri mittään.

Mutta kadonneita se etsii, sinnikkäästi, kauan, ja intohimoisesti. Parilla viime kerralla maalimies on mennyt aika pahastikin väärälle alueelle, mutta koska Aihki ei sitä tiedä, se etsii ja etsii, haravoi metsiä kauempaa ja kauempaa eri suunnista kunnes löytää. Ongelma on se, että se tekee sen kaiken aivan omia aikojaan, minä seison keskellä metsää tumput suorina kun en tiedä mihin lähteä kun koirasta ei näy vilaustakaan pitkiin aikoihin. Näin tyhmää, hajuaistitonta ja hitaasti kahdella jalallaan taapertavaa otusta Aihki ei etsinnässä tarvitse mihinkään muuhun kuin irtipäästämiseen ja loppupalkan saamiseen.