Puolikuu loisti pilvettömällä taivaalla valaisten Romon metsät kirkkaiksi. Nuotio ja kuutamo tekivät etsinätharkoista sielua rauhoittavat. Aihkin maalimies oli puron takana rinteessä ja taas se teki etsinnän niin, että minä olin vähintään sadan metrin päässä, en edes vielä rinteen allakaan, kun haukku alkoi kuulua. Ei sitä enää saa opetetuksi etsimään "yhdessä", se kun pitää minua siinä hommassa täysin kyvyttömänä: ei hajuaistia ja kaksi jalkaakin puuttuu. Lähtee matkaan täyttä laukkaa, etsii mistä etsii ratkoen kaikki hajujäljet aivan itsekseen ja kun löytää haukkuu kärsimättömänä että missä ihmeessä se emäntäpolooikein viipyy että saisi jo maalimieheltä namit. Maalimieheen ei onneksi koske, haukkuu sellaisen puolen metrin päässä, taukoamatta vaikka kuinka kauan - ja kauan siinä yleensä meneekin, että paikallistan mistä ääni tulee ja pääsen perille...