Agiharkoissa päätin tänään kaikkien näitten vuosien jälkeen oikein ottaa selville, miten takaaleikkaus tehdään ja miksi se ei ole koskaan onnistunut. Selvisi se, kun oikein jankkasi ja kun ohjaaja huusi ohjetta koko ajan. En ole ymmärtänyt, että takaaleikkauksessa ohjaajan pitää hidastaa ja jättäytyä koiran taakse ja "heittää" koira esteen yli ikäänkuin heittäisi sille pallon menosuuntaan. Monta kertaa harjoiteltiin, kumminkin päin, ja lopulta onnistuivat. Ei nyt vielä kovin loisteliaasti, mutta kuitenkin. Aina sitä oppii.

Kaukokäskyjä on nyt harjoiteltu joka välissä. Tokokeen jälkeen sain "tämän saman monesti kokeneelta" katsojalta ohjeen, että koska Aihki pitää palloista kannattaa tehdä niin, että joka kerran kun käskee istumaan, heittää pallon sen taakse tai namin suuhun. Maahanmenoa ei samaan aikaan kannata harjoitella ollenkaan - kuusi pistettä tulee kuulemma siitä että koira edes kerran nousee ja sehän on jo 18 pistettä enemmän kuin nolla :) Ryhdyin toimeen. Mutta taas kävi ohraisesti: ongelma on nyt se, että ei ole ongelmaa. Kokeen jälkeen Aihki on joka ainut kerta, miltä etäisyydeltä tahansa ja missä paikassa hyvänsä noussut ensimmäisellä käskyllä iloisesti ja nopeasti. Ei ymärrä. Ennen koetta ja heti kokeen jälkeen ajattelin jo, ettei tämä tule koskaan onnistumaan, mutta nyt se tekee niitä kuin ei muuta haluaisi tehdäkään. Pomppaa istumaan kuin vieterin päällä.

Epäilen kyllä, että tämä on jokin tilapäinen mielenhäiriö, koska se muutenkin tekee tokoa sellaisella innolla, ettei moista ennen nähty. Mitähän tuon otuksen päässä oikein liikkuu??